Vastuullisia valintoja

Kanelin, tähtianiksen, appelsiinin, ja omenan tuoksu huumaa minut ja nähtävästi monet teistäkin. Opaliinassa tuoksuu varmasti vielä tulevana kesäsesonkinakin glögi. Se tuoksuu jo kotona heti eteisessä mihin olen jättänyt ulkovaatteeni. Olen aivan häkeltynyt saamastani palautteesta ja glögin suosiosta. Päivittäin pullotamme kymmeniä pulloja ja voitte uskoa, että samalla on aikaa pohtia maailman menoa ja osaan ulkoa Samuli Edelmanin Hiljaisuuden valo -joululevyn.

Opaliinan glögi on aivan perinteinen omenaglögi ja on ollut vaikea ymmärtää sen menekkiä pienessä herkkupuodissamme Lahja ja Herkku Murenassa. Pohdinnoissani olen tullut siihen tulokseen, että suosion taustalla täytyy olla glögin aitous ja puhtaus, ja jos näin on, ilahduttaa se minua vielä enemmän. Lapsuuteni yksi vahvimmista muistijäljistä liittyy isäni oppeihin vanhempien kunnioituksesta ja ruoan arvostuksesta; ruokaa oppii kunnioittamaan kun on suurimman osan lapsuudestaan syönyt keitettyjä perunoita ja suolasilakoita. Ruokaa ei ole meilläkään hukattavaksi ja yritän pitää sen mielessäni ruokavalintoja tehdessäni.

Arvostan suomalaisia maanviljelijöitä ja toivoisin, että yhä useampi heistä arvostaisi ja kunnioittaisia tuotantotapaansa siinä määrin, että meidän ei tarvitsis puhua tehotuotetusta lihasta tai kananmunista. Voisimme nauttia ruoasta levollisesti ja vastuullisesti. Opaliinan glögin tärkeimmän ja arvokkaimman raaka-aineen, tuorepuristetun kaneliomenamehun, tuottaa Virva Niittynen Kallelan tilalta Perniöstä. Sekä Virva että Antti arvostavat työtään maatilalla ja sen näkee kaikesta. Joka kerta kun haen mehukuormani, minusta tuntuu kuin menisin heille kylään. Niin välittömästi ja iloisesti Virva ottaa minut vastaan ja rupattelemme aina pitkän tovin niitä näitä.

Opaliinassa glögiä keitetään mausteiden kanssa vähintään vuorokausi, jonka jälkeen siihen lisätään sokeria ja vähän lisää mausteita. Valmis glögi pullotetaan puhtaisiin ja kuumennettuihin pulloihin, jolloin glögiin ei tarvitse lisätä mitään aineita säilyvyyden parantamiseksi. Pullossa ehdotonta on aito lasipullo ja posliinikorkki. Opaliinan graafinen suunnittelija Jouko Luhola Luhola Graafiumista on suunnitellut pullon kauniin etiketin ja salolainen Adpartner painaa ja leikkaa etiketin tarra-arkille, jotta sen saa helposti irroitettua myöhemmin. Toivon, että lasipulloon voisi pakata myöhemmin omaa glögiä tai mehua metsäretkeä varten.

Näistä aineksista syntyy Opaliinan glögi. Tärkeää ovat raaka-aineet, mutta myös se tunne kun glögiä nautitaan ja toivon, että siitä nautitaan parhaassa mahdollisessa seurassa, sillä vaikka olenkin ravitsemuskouluttaja, olen ymmärtänyt, että ruoka on nautinnoista parhaimpia ja erityisesti miellyttävässä seurassa syntyy ikimuistoisia hetkiä.

Suomalainen ruokatuote on tänäkin jouluna yksi suosikkilahjoistani, mutta viime sunnuntaina kun nautimme perheen kanssa kauniista adventtisunnuntain matalasta auringon valosta ja tein pihalle jouluasetelmaa päätin, että teen vastuulliset valintani hankkimalla lahjat paikalliselta yritykseltä ja erityisesti pienyrittäjältä. Teimme pikkumiehen kanssa aikaisemmin päivällä retken isovanhempien metsään ja kannoimme mukanamme kaiken mahdollisen, jota voisimme käyttää kodin jouluasuun saattamisessa. Sammalasetelmia tehdessä tajusin, että mikä merkitys näillä vastuullisilla valinnoillani oikeastaan on. Muistin kaikki liikkeet,joista olin hankkinut ruukut tai valosarjan tai ovikranssin ja muistin erityisesti ne ostosmatkat ja sen tunnelman ystävien tai perheen kanssa. Verkkokaupan tavaraan liittyvät muistot eivät juurikaan tunteitani herätä.

Kuvan peltiset ruukut, takana, on hankittu paikallisesta Lehtisen puutarhan myymälästä. Vaaleat ruukut edessä taas Annarinalta Adalmiinan Helmestä ja sydänkranssin ostin samalla reissulla Loviisan aitasta Ruskolta. Valosarjankin sain perniöläiseltä Sähkö-Lindroosilta. Olen ostanut kaikki tavarata ainakin vuosi, osan kaksi vuotta sitten ja silti muistan mistä ne olen hankkinut. Miten mä en ole tätä aikaisemmin ajatellut!

Kysyin tällä viikolla opiskelijoiltani mitkä jouluperinteistä ovat heille tärkeimpiä ja joulun perinteiset ruoat taisivat olla kaikille kahden kärjessä. Minusta ei olisi tullut kokkia, ravintolayrittäjää tai ruokapalvelualan opettajaa ilman isoäitiäni ja imellettyä perunalaatikkoa. Se resepti on siis pakko julkaista myös täällä, mutta vasta vähän lähempänä joulua ja aloitetaan sitä ennen joululahjavalvojaisten tarjottavista.

Sokerihuurretut mantelit

150 g sokeria
4 rkl vettä
150 g manteleita
rypsiöljyä
Himalajan ruususuolaa

Mittaa sokeri ja puolet vedestä paistinpannuun ja kiehauta. Lisää mantelit joukkoon ja paahda hetki. Lisää loppu vesi. Anna mantelien paahtua sokerissa niin kauan kunnes vesi on haihtunut ja osa sokerista alkaa sulaa ja ruskistua. Jos haluat valmistaa poltettuja manteleita jatka paahtamista kunnes sokeri on kokonaan sulanut ja paahtaa mantelit kullan ruskeiksi. Itse kaadan mantelit tässä vaiheessa leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, johon olen rouhinut myllystä Himalajan ruususuolaa. Pyörittele manteleita suolassa hetkij ja jäähdytä.

Waldorfin salaatti

2 keskikokoista juuriselleriä
3-4 hapokasta omenaa
1 prk kermaviiliä
1dl kermaa
1 dl majoneesia (tee itse tai käytä Rydbergin majoneesia)
1-2 rkl Tertin kartanon hunajasinappia
mustapippuria
suolaa
sokeria
väkiviinaetikkaa
1 sitruunan mehu

1 dl sokeria
20 g voita
saksanpähkinöitä / kokonaisia hasselpähkinöitä / pecanpähkinöitä

Laita kermaviili valumaan talouspaperilla vuorattuun lävikköön. Kuori juurisellerit ja suikaloi ne tulitikun ohuiksi suiklaleiksi. Ryöppää kiehuvassa vedessä n. 5  minuuttia ja jäähdytä nopeasti jääkylmällä vedellä. Vaahdota kerma ja yhdistä siihen valutettu kermaviili ja majoneesi. Mausta kastike sinapilla, mustapippurilla, suolalla, sokerilla ja etikalla. Kuori ja suikaloi omena. Purista sitruunan mehu omenasuikaleille, sekoita ja yhdistä selleri- ja omenasuikaleet sekä kastike. Anna maustua vähintään muutama tunti tai seuraavaan päivään. Sulata sokeri paistinpannulla varovasti. Ota paistinpannu levyltä ja lisää voi. Sekoita ja lisää pähkinät. Sekoittele hetki ja voi laittaa paistinpannu takaisin levylle hetkeksi, mutta älä paista enää. Kaada karamellisoidut pähkinät leivinpaperin päälle ja jäähdytä. Murskaa pähkinäseos veitsellä hienoksi muruksi ja koristele salaatti.

Valoisaa Itsenäisyyspäivän juhlaa ja kokeilkaa mustikkakakkua juhlapäivän kahvipöydässä. Sitä minäkin tarjoan kun samaisena päivänä juhlitaan uutta ylioppilasta. Lähettäkää muuten vinkkejä joululevysuosikeistanne, nyt olisi jo aika vaihtaa levyä glögisesonkiakin kun on vielä jäljellä!